Tutkijan on hyvä miettiä, mitä hänen tutkimuskohteensa on.
Mitä oikeastaan tutkitaan?
Miten tutkimuskohde materiaalisesti tai immateriaalisesti on maailmassa? Nämä
kysymykset koskevat tutkimuskohteen ontologiaa.
Esimerkiksi aiheesta käsityöyrittäminen voisi tutkia:
• yrittäjyys sinänsä, ilmeni se miten tahansa
• yrityksen talous
• suunnittelu- ja valmistusprosessi
• yrittäjän arvomaailmao yrityksen ympäristövaikutukset
• tuotteet
• asiakkaiden odotukseto lehdistön antama kuva yrityksistä ja
sen tuotteista jne.
Tutkimusaineiston ontologia
Mitä aineisto on?
Missä muodossa se on tutkijan analysoitavana?
Sama asiasisältö voi olla eri olomuodoissa. Esimerkiksi: puhe, nauhoite,
kirjoitettu teksti.
Mitä on käytännöllisintä analysoida? Miten tieto pysyy
luotettavimmin tallessa?
Tutkimuskohde ei ole sama kuin aineisto.
Tutkimuskohteen ontologia –> epistemologiset oletukset ja ratkaisut–>
aineiston ontologia <–> analysointitapa.
Aineisto ei ole sama kuin tutkimustulos.
Tutkimustulos on tutkijan käsitteellinen jäsennys aineistosta; se
kiteyttää jotain olennaista tutkitusta ilmiöstä.
Epistemologia on oppi tiedosta. Ontologiaa ja epistemologiaa voi tieteenfilosofiassa käsitellä varmaan erikseenkin, mutta tutkimuksessa nämä kysymykset liittyvät kiinteästi yhteen.
Voi tuntua hiusten halkomiselta, mutta kannattaa olla selvillä siitä, mitä kohde ontologisesti on, sillä se vaikuttaa lopulta siihen, mistä tehdään johtopäätöksiä. Asiat voivat mennä aivan huomaamatta sotkuun, sillä saman näköisen aineiston avulla voidaan tutkia eri asioita.
Esimerkki 1:
Kun olen tutkinut muotisalonkia, olen käyttänyt lehdistöaineistoa
luodessani kuvaa tiettyyn aikaan liittyneistä tapahtumista tai puvuista.
Jos tutkimuskohteeni on tapahtuma tai puku, kohteen ontologia on aivan toinen
kuin lehtileikkeen ontologia. Toisaalta olen tutkinut salonkimuotia lehdistössä,
jolloin tutkimuskohde oli itse lehtikirjoitukset, siis sama kuin aineistoni.
Aineisto on sama, mutta ne palvelevat eri asiaa. Menneen ajan tutkimuksen näkökulmasta,
niitä on näissä erilaisissa tutkimuksissa tarkasteltava myös
lähdekritiikin kannalta eri tavoin. Pukuja ja tapahtumia tutkittaessa aineisto
antaa toisen käden tietoa kohteesta. Lehdistöä tutkittaessa aineisto
on aito ensikäden aineisto, olipa sen sisältö siitä, mistä
se kertoo totta tai ei.
Esimerkki 2:
Kun haastatellaan ihmisiä (tai pyydetään heitä kirjoittamaan
jostain aiheesta), on hyvä tehdä ero siinä, luodaanko kuvaa jostain,
mistä haastateltavan oletetaan tietävän vai luodaanko kuvaa nimenomaan
haastateltavan oman pään sisäisestä asiasta, käsityksistä
jostakin. Vaikka ihmisestä irtoaisi ihan samanlaista juttua kummassakin
tapauksessa ja vaikka aina voidaan väittää, että ihminen
voi kertoa ”vain” omia käsityksiää, ei perimmäistä
totuutta, tutkijan kohde voi kuitenkin olla erilainen.
Fenomenografia on menetelmä, joka on erikoistunut tutkimaan ihmisten käsityksiä,
= tapoja ymmärtää asioita, ja vielä nimenomaan eroja näissä
käsitystavoissa. Marton on kutsunut tätä toisen asteen todellisuudeksi
erotukseksi siitä, miten asiat reaalimaailmassa ovat. Tätä eroa
ei ilmeisesti ole kyllin korostettu, koska sellaiset opinnäytteiden tekijät,
jotka ilmoittavat tekevänsä fenomenografiaa, pyrkivät kuitenkin
tekemään johtopäätöksiä reaalimaailman asioista
eikä ihmisten käsityksistä niistä. Se, että tutkimuksessa
jossakin kohtaa sanotaa ”käsitys”, ei vielä tee tutkimuksesta
fenomenografiaa.