A Study of Riitta Immonen’s Creations in the Finnish Fashion House Tradition
Väitöskirja
Creating a Unique Dress: A Study of Riitta Immonen’s Creations in the Finnish Fashion House Tradition on käsityötieteen alaan kuuluva tutkimus, jossa tarkastellaan suomalaisen muotitaiteilijan Riitta Immosen suunnittelemia yksilöllisiä vaatteita.
Kysymyksessä on tapaustutkimus, jossa monin menetelmin tutkitaan yksilöllisen pukeutumisen eri puolia: suunnittelu- ja valmistusprosessia, tuotteita ja asiakkaiden näkemyksiä. Riitta Immosen ura tarjoaa ilmiölle ajallisen kontekstin sota-ajasta nykypäivään. Lisäksi tämän työuran valossa näyttäytyy kulttuurinen tila: pula-ajan supisuomalaisuus ja myöhempi kulttuureja yhdistävä ’yksilöllinen yleispätevyys’, fyysinen työympäristö muotisalongissa ja salonkiajan jälkeen, sekä suunnittelijan paikantuminen suhteessa työyhteisöön ja asiakkaaseen.
Yksilöllistä vaatetusta tutkitaan muodin ja käsityön viitekehyksessä, ja sitä verrataan ranskalaiseen haute coutureen. Muotisalonkien kulta-aika oli 1950- ja 60-luvuilla samaan aikaan kuin ranskalaisen haute couturenkin, mutta yksilöllisten vaatteiden valmistus ei täysin loppunut salonkiajan jälkeenkään.
Arkikielessä ja lehdistössä salongit joskus samastettiin haute coutureen, joka kuitenkin on yksinomaan pariisilainen ilmiö. Suomalaisille yksilöllisille (salonki)vaatteille ja haute couturelle on yhteistä korkeatasoisten materiaalien käyttö, taitava käsityö sekä kokoelmien esittäminen julkisesti. Tuotanto, markkinointi ja pukujen ehdoton ainutkertaisuus Suomessa sen sijaan poikkeavat selvästi haute couturesta.
Muoti käsitetään tässä tutkimuksessa laajasti. Muotia luonnehtivat sellaiset teemat kuin ajallisuus, muutos, estetiikka, yksilöllisyys, identiteetti, ambivalenssi, moniselitteisyys ja kommunikaatio. Nämä teemat painottuvat eri tavoin suunnittelijan ja asiakkaiden näkökulmasta katsottuna.
Yksilöllisen vaatteen suunnittelu- ja valmistus on jatkuva kehittelyprosessi, jossa vaate luodaan kiinteässä yhteydessä sitä käyttävään ihmiseen. Vaikka tässä työssä tutkitut uniikit vaatteet ovat esteettisesti arvokkaita teoksia, niiden suunnittelija käyttää vaatteesta passepartout-vertausta: Vaate on rauhallinen vyöhyke ihmisen ympärillä. Sen on tarkoitus korostaa kantajaansa, eikä herättää huomiota itsessään.
Asiakkaiden näkökulmasta vaatteen teettäminen muotitaiteilijalla merkitsee välitöntä vuorovaikutusta suunnittelijan kanssa, henkilökohtaista estetiikan huomioon ottamista, monipuolista yksilöllisyyttä, luottamusta ja hienovaraisuutta sekä kokonaisvaltaista palvelua ja laatua. Vaatteet ennakoivat tulevaisuutta ja ovat usein ajattomasti käyttökelpoisia kauan valmistumisensa jälkeen.
Ritva Koskennurmi-Sivonen
Takaisin