Ritva Koskennurmi-Sivonen
Etusivulle

Korjaa neule!

Ritva Koskennurmi-Sivonen 2012

Oletko kiintynyt vaatteeseesi niin paljon, että haluat sen mieluummin ehjäksi kuin uuden vaatteen tilalle?

Oletko tietoinen siitä, että tekstiilikuitujen tuottaminen rasittaa ympäristöä ja haluatko jatkaa vaatteiden ikää korjaamalla niitä?

Vältä lyhytikäisiä vaatteita: panosta laatuun ja korjaa tarvittaessa!

Neuleen korjaaminen vaatii vähän taitoa ja jonkin verran viitseliäisyyttä, mutta aina se on kannattavaa.

Paksuudesta ja vaurion laadusta riippuen neuleen korjaamiseen tarvitaan neuleen omaa lankaa, parsinlankaa tai ompelulankaa sekä puikkoneula, kanavaneula eli pyöreäkärkinen neula tai parsinneula eli teräväkärkinen neula. Joskun silmäneulakin käy. Parsinlanka on ohutta villalankaa, jota myydään pienissä erissä juuri tähän tarkoitukseen. Valitettavasti värivalikoima on suppea.

Jos neuleen omaa lankaa ei ole tallessa ja lankaa tarvitaan vähän, joskus käsityöliikkeiden myymä kirjontatöihin tarkoitettu pieni villalankakaartonen auttaa, jos vain väri täsmää.

Parsinsieni on hyvä apulainen sukkien parsimisessa. Se on sileäksi sorvattu pyoreä puupala, jossa on tavallisesti varsi; siitä nimi. Kuvan puusienessäkin on ollut irrotettava varsi. Sieni toimii melkein paremmin ilman vartta. Sen voikin mainiosti korvata sileällä lasi-, metalli tai muoviesineellä, kuten kosteusvoidepurkin kannella. Tumma parsinlanka näkyy hyvin vaaleaa kantta vasten ja päinvastoin.

Hyvälaatuinenkin neulepusero kuluu usein hihansuista ja varsinkin aivan sauman vierestä. Hihansuut on hyvä tarkastaa aina, kun ottaa neuleen pois päältä. Silmukkapakojen varhainen huomaaminen helpottaa korjaamista. Käsinneulotun vaatteen silmukkapaon saa korjatuksi tavallisella virkkuukoukulla, mutta ohuiden teollisten neuleiden silmukat on helpointa pyydystää ohuella valkovirkkauskoukulla.

Sitten jokainen purkautunut kerros virkataan ehyeksi reunaan saakka ja sidotaan silmukka reunaan pistolla samalla, kun reunaa vahvistetaan kuluneesta kohdasta.

Hihansuun voi korjata millä tahansa pistoilla, jotka maastoutuvat hyvin neuleeseen ja joustavat sen verran, ettei korjauslanka katkea. Pykäpistot sopivat useimmiten. Pisto ommellaan jokaiseen silmukkaketjuun, jottei yhtään silmukkapakoa syntyisi. Neula viedään neuleeseen kohtisuoraan reunaa vasten siten, että edellisestä pistosta tuleva lanka kulkee neulan kärjen alta. Pistojen ompelusuunta voi olla oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Kuvan tummansiniseen neuleeseen oli helppo löytää sopivan väristä ja paksuista parsinlankaa. Usein juuri tällaisessa kohdassa ompelulangoista löytyy sopivin väri, ja ohuessa neuleessa se sopii muutenkin tähän tarkoitukseen.

Ristikkoparsimisessa tehdään reiän yli samansuuntaisista langoista ikään kuin tiheät loimet. Tärkeää on, että langat pujotellaan tarpeeksi pitkälle ehjään osaan, jottei neule hajoa pian uudestaan parsitun kohdan vierestä. Tämän jälkeen lanka pujotellaan toiseen suuntaan joka toisen langan yli, joka toisen ali, ja taas riittävän pitkälle ehjään osaan. Parsimus on helpompi saada tasaiseksi ja langat kohtisuoraan ”loimilankoja” kohti, jos toisen vaiheen aloittaa keskeltä. Reunoissa pujottelurytmiä täytyy joka tapauksessa soveltaa, niin kuin hyvä tulee, mutta näin saa parsimuksen keskeltä tasaiseksi ja vahvaksi.

Jos sukka on kulunut suurelta alueelta, se on parasta paikata eli neuloa kulunut kohta uudelleen. Silloinkin selvän reiän kohta kannattaa parsia jotenkin, vaikka kehnostikin, jotta varvas ei osuisi reikään päältä päin ehjässä sukassa.

Pujota noin neljä kertaa paikattavan kohdan leveyden mittainen langan pää sisään kahden silmukan välistä neulottavan kohdan oikeasta laidasta. Poimi sitten virkkuukoukulla sukan sisällä olevasta langasta yksi silmukka kustakin sukan silmukasta samaa kerrosta pitkin.

Siirrä silmukat puikolle oikein päin, ts. oikea reuna puikon eteen.

Neulo edestakaisin paikka huonon kohdan yli sopivaan kohtaan saakka ja silmukoi paikka kiinni. Silmukointi jäljittelee neulomista, ja siitä muodostuu vielä yksi kerros.

Silmukoinnissa neula viedään yhdestä silmukasta sisään ja viereisestä ulos puikon puolella…

…ja sitten silmukasta sisään ja viereisestä ulos ehjän neuleen puolella.

Lanka siis kulkee yhdestä silmukasta kaksi kertaa: kerran sisään ja kerran ulos, kuten neuleessa muutenkin.

Lopuksi ommellaan paikan reunat kiinni seuleeseen viistoilla (päärme- tai kate)pistoilla, jotka maastoutuvat hyvin reunasilmukoiden lomaan eivätkä paksunna reunaa. Langanpää päätellään siististi ja kestävästi nurjalle puolelle.

Vältä solmuja! Ei tarvitse olla prinsessa tunteakseen pienenkin solmun jalkapohjassa.

Tässä tapauksessa, kun sopivan värisiä ja paksuisia vaikkakin erilaatuisia lankoja löytyi, lopputulos on parempi kuin vanha sukka!

Jos koko terä on huono, pura se pois, ota varren silmukat neljälle puikolle ja neulo kokonaan uusi terä.

Tämä pelkän pohjan paikkausohje on käyttökelpoinen myös esimerkiksi neulevaatteiden kyynärpäihin, joiden takia tuskin neulotaan koko hihaa uudelleen.

Tee välttämättömyydestä hyve: Sovella paikkausta näkyvällä, iloisella tai vitsikkäällä tavalla.

Menneisyydessä parsiminen oli välttämätöntä niukkuuden ja neuleiden suhteellisen kalleuden takia. Katso vielä, mitä esiäitimme ovat tehneet. Kuvat ovat Helsingin yliopistomuseon käsityötieteen kokoelmasta.

Muutamia vuosikymmeniä sitten pidettiin itsestään selvänä, että kaikki kelpo naiset osasivat parsia vähintään omat sukkansa ja parhaimmillaan korjata kaikenlaisia neulevaatteita.Varsinkin naisten pitkät sukat olivat vielä 1900-luvun puolivälissä arvokkaita ennen halpojen sukkahousujen yleistymistä.

Ruskea parsintaharjoitustilkku vuodelta 1941 on leikattu siitä todellisesta materiaalista eli ohuesta naisten villasukasta, johon parsimista usein tarvittiin 1900-luvulla aina 1960-luvulle saakka, jolloin sukkahousut ohittivat sukat ja hintojen halpenemisen myötä parsiminen tuli tarpeettomaksi. (Helsingin yliopistomuseo 954:2a)

Käsityönopetukseen kuului vaatteiden korjaaminen eri tavoin. Opiskelija, myöhemmin opettajankouluttaja, Maija Setälä harjoitteli neuleen korjaamiseta monella tavalla vuonna 1928. (Helsingin yliopistomuseo 850:58)

Morsiussukka on vuodelta 1876. Se on teollisesti valmistettua pitsineuletta. Sukan arvosta kertoo se, että siinä on omistajan nimikointi ja se että sitä on parsittu useaan kertaan. Sitä on siis todennäköisesti käytetty usein myös häiden jälkeen. (Helsingin yliopistomuseo 422)

Ritva Koskennurmi-Sivonen
Etusivulle